Farah

Projektit

Esitykset: 
Sinbad merenkulkijan ensi-ilta Retretissä Punkaharjulla
Lauantaina 9. helmikuuta matkasimme Punkaharjun Peräpellon tilalta Retrettiin ja siellä Sinbad merenkulkijan matkassa Persiaan ja takaisin. Värikkääseen matkaan sisältyi monenlaista merenkäyntiä ja ihmismassojen vellontaa. Ihmismassojen vellonta alkoi jo saapuessamme Retrettiin ja etsiessämme parkkipaikkaa tyypillisinä matti myöhäisinä. No, parkkipaikka löytyi pienen kävelymatkan päästä. Onneksemme olimme ostaneet lippumme ennakkoon, joten pääsimme suoraan narikkajonoon. Seurueemme miespuoliset henkilöt päätyivät tosin pitämään takit päällään, sillä mielessä oli pieni epäilys siitä, että konserttisalissa voisi olla vilpoisaa, mikä pitikin paikkansa. Mutta ennen mieluisan istumapaikan löytämistä meinasi tulla oikein hiki, kun kävimme ensin parvella katsastamassa näkymät ja havaittuamme ne huonoiksi riensimme vielä pikaravia alas permannolle, missä olimme nähneet muutaman vapaan paikan lähes täydessä katsomossa. Onneksemme ne olivat vielä vapaina, kun saavuimme niiden luo. Oli todella iloinen yllätys, että Retretin katsomo oli lähes täynnä innokasta yleisöä.
      Esityksen alkamista ei tarvinnut odotella kauan. Hyvä kun ehdimme istahtaa paikoillemme, kun seikkailukas satu jo alkoi. Sanomalehti Itä-Savossa olleen artikkelin ja ennakkotietojen perusteella oli odotettavissa esitys, jossa olisi romantiikkaa, dramatiikkaa, tanssia ja akrobatiaa. Tarinaan johdattelevana satusetänä toimi Savonlinnan teatterin näyttelijä Kauno Villberg. Hän istui kotoisasti nahkaisessa nojatuolissa ja jalkalampun lämpimässä valossa luki satukirjastaan tarinaa. Satusedän roolina oli johdattaa katsojat tapahtumiin sekä täyttää tyhjät hetket esityksen kohtausten välillä. Ja tarvitsivathan esiintyjät aikaa esiintymisvaatteiden vaihtoa varten. Voi vain aavistella, minkälainen säpinä kulisseissa kävi sillä aikaa, kun Kauno rauhallisella tarinoinnillaan siirsi tarinaa kohtauksesta toiseen.

       Ensimmäinen näytös alkoi hyvin dramaattisesti Balzuurin, tulen herran majapaikassa. Taitavat nuoret miehet Henri, Otto Antti ja Jani, joista taisikin tulla koko esityksen tähtiesiintyjiä, näyttivät tanssi- ja akrobaattitaitonsa jo heti alkuun vauhdikkaassa esittelynumerossaan. Rikkaan kauppiaan Sinbadin ja hänen mielitiettynsä Parisaden ihana lemmen auvo rikkoutui, kun Balzuurin johtamat nuoret miehet ryöstivät Parisaden ja Balzuur sai näin Sinbdin valtaansa. Sinbadin tehtävänä oli hakea Elämän Tuli Balzuurille, joka tulen saatuaan vapauttaisi panttivangiksi ottamansa Parisaden.
       Siitä alkoi värikäs matkanteko merellä ja maissa. Merellä laivaa ohjasti Saad-Mustafa, jota esitti kertakaikkisen mainiosti punkaharjulainen Anne Parviainen, pitkän linjan tanssiharrastaja. Värikkäät tanssinumerot seurasivat toistaan. Ehkä mieliin painuvimmat olivat merimiestanssi ja pyykkärien esittämä pyykkäysnumero (siinä nimittäin oli tanssimassa oma ja muutaman tanssitoverin HaggalamekkoJ). Välillä Elämän Tulen etsijät olivat basaarissa ostoksilla, mutta eksyivätpä he huonoille teillekin Madame Montéspan kapakkaan ilolintusista nautiskelemaan. Menoa ja meininkiä riitti niin runsaasti, että oli vaikea seurata kaikkia tapahtumia. Basaarissa kuitenkin pistivät silmään pienet tanssivat neitoset, Nea ja Johanna, jotka ilmiselvästi nauttivat ensiesiintymisestään suurella estradilla. Ai niin, ja basaarissa Sinbad sai haltuunsa avaimen kultaiseen arkkuun, jossa Elämän Tulta säilytettiin.
       Väliajalla pääsimme sitten kokeman varsinaista ihmismeren vellontaa, sillä virkistäytymispisteessä oli valtava tungos. Juuri kun saimme nautintoaineemme maksettua alkoi toinen näytös. Taisimme saada itsemme ikuistettua tanssiesitysvideolle, kun hipsimme virvokkeet mukanamme lavan edestä paikoillemme. Toisen näytöksen aloittanut myrskykohtaus oli jo hurjassa vauhdissa. Myrsky oli ankara ja pitkä. Se oli upottanut laivan, josta pelastautui voipunut prinsessa Sinbadin alukselle. Prinsessa rooli jäi kyllä vähän hämäräksi, kun emme kuulleet toisen näytöksen alkutarinaa.
       Monien tapahtumien jälkeen Sinbad löysi Elämän Tulen sisältävän arkun, jonka hän Saad-Mustafan avustuksella toimitti Balzuurille. Ja niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Balzuur petti Sinbadin. Balzuurin tarkoitus ei ollutkaan luovuttaa Parisadea Sinbadille, vaan pitää hänet vallassaan Elämän Tulen suoman voiman ja vallan turvin. Loppukohtauksessa ainakin minulle jäi pikkuisen epäselväksi, miten Parisade rakkauden voimallaan pystyi taistelemaan Balzuurin kanssa niin, että Elämän Tuli karkasi Balzuurin käsistä ja Parisade ilmeisesti menetti henkensä. Kohtaus eteni nopeasti taustalla muiden tapahtumien varjossa ja se ikään kuin karkasi käsistä. Jos en olisi etukäteen tiennyt loppukohtauksen luonnetta, olisin varmaankin ollut melko ymmälläni. Mutta loppujen lopuksi Elämän Tuli päätyi Parisaden uhrauksen seurauksena ilman mielitiettyään jääneen Sinbadin käsiin.
       Esitys oli kaiken kaikkiaan mainio ja värikäs. Tapahtumat olivat sen verran intensiivisiä ja reippaita, että mielenkiinto säilyi koko ajan. Retretin konserttitila sopi esityksen luonteeseen todella hyvin ja loi tunnelman, joka on ehkä vaikea saavuttaa muunlaisessa tilassa. Varsinkin punaisten valojen luoma tunnelma kallioisen näköisissä seinissä oli vaikuttava. Esiintyjistä ei oikeastaan kukaan noussut Saad-Mustafaa lukuun ottamatta selvästi esille. Varsinaista joukkovoimaa ja yhteistyötä! Seurueemme mies- ja poikajäsen olivat sitä mieltä, että miesten tanssit olivat erityisen vaikuttavia.

Anni Harju, punkaharjulainen itämaisen tanssin harrastaja